| 
Sivukartta | Brief in English
 


 
Vaarallisten aineiden kuljetus (VAK)

Asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 13.3.2002/194


Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty liikenne- ja viestintäministeriön esittelystä, säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta 2 päivänä elokuuta 1994 annetun lain (719/1994) nojalla:

 

1 luku

Yleiset säännökset

 

1 §

Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään vaarallisten aineiden tiekuljetuksesta silloin, kun se alkaa, suoritetaan ja päättyy Suomessa.

Jos vaarallisten aineiden kuljetus alkaa, suoritetaan tai päättyy muualla kuin Suomessa, sovelletaan vaarallisten aineiden tiekuljetukseen Suomessa joko tätä asetusta sekä liikenne- ja viestintäministeriön asetuksia tai vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista (ADR) tehtyä eurooppalaista sopimusta (SopS 23/1979).

Jos tieliikenteeseen tarkoitettu ajoneuvo tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa vaarallisten aineiden kuljetusta suorittaessaan otetaan kuljetettavaksi johonkin muuhun kuljetusvälineeseen, tätä kuljetusvälinettä koskevat vaarallisten aineiden kuljetussäännökset ja -määräykset ovat yksin voimassa tällä kuljetusvälineellä tapahtuvan matkan osuudella.

Maastoliikennelaissa (1710/1995) tarkoitetussa maastossa ja moottorikelkkailureitillä tapahtuvaan vaarallisten aineiden kuljetukseen sovelletaan tiekuljetusta koskevia säännöksiä, jollei ministeriön asetuksella toisin säädetä. (21.4.2005/250)

Tämä asetus ei koske satama-alueen tai lentopaikan sisäistä vaarallisten aineiden kuljetusta ja tilapäistä säilytystä. Lentopaikalla tapahtuvaan polttonesteiden kuljetukseen sovelletaan kuitenkin 5 ja 15 §:ää. (21.4.2005/250)

 

2 §

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) VAK-lailla vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettua lakia (719/1994);

2) ADR-määräyksillä vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista (ADR) tehtyä eurooppalaisen sopimuksen (SopS 23/1979) määräyksiä sellaisina kuin ne ovat Suomea sitovina voimassa;

3) RID-määräyksillä kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF) (SopS 52/2006) liitteessä C olevia vaarallisten tavaroiden kansainvälisiä rautatiekuljetusmääräyksiä sellaisina kuin ne ovat Suomea sitovina voimassa;

4) VAK-direktiivillä vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/68/EY;

5) IMDG-säännöstöllä ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 11/1981) liitteen VII luvun A osan 1 säännössä määriteltyä säännöstöä, joka sisältää määräyksiä vaarallisten aineiden kuljetuksesta kappaletavarana aluksessa;

6) ministeriön asetuksella vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä annettua liikenne- ja viestintäministeriön asetusta (171/2009);

7) pakkauksella vaarallisten aineiden kuljetukseen hyväksyttyä pakkausta, IBC-pakkausta ja suurpäällystä;

8) säiliöllä säiliöajoneuvo, irrotettavaa säiliötä, monisäiliöajoneuvoa, MEG-konttia, UN-säiliötä ja säiliökonttia;

9) irtotavarakontilla ministeriön asetuksen liitteen A luvussa 6.11 tarkoitettuja irtotavarakontteja;

10) paineastialla kaasupulloa, putkiastiaa, kaasuastiaa, pullopakettia ja suljettua kryoastiaa.

 

3 §

Tilapäinen säilytys

Tilapäisellä säilytyksellä tarkoitetaan sen lisäksi, mitä VAK-laissa säädetään, kuljetusolosuhteista johtuvaa matkan väliaikaista keskeytystä sekä kuljetusmuodon tai kuljetusvälineen vaihtumisesta johtuvaa tilapäistä säilytystä sillä edellytyksellä, että valvontaviranomaisen pyytäessä esitetään asiakirjat, joista selviää lähetys- ja vastaanottopaikka, ja että kollia ja säiliötä ei avata tilapäisen säilytyksen aikana lukuun ottamatta valvontaviranomaisen mahdollisesti suorittamaa tarkastusta.

 

4 §

Sovellettavat kansainväliset sopimukset

Sen lisäksi, mitä 1 §:n 2 momentissa säädetään, Suomen hyväksymiä ADR-määräyksissä tarkoitettuja erillissopimuksia voidaan soveltaa myös kansallisiin Suomessa tapahtuviin vaarallisten aineiden tiekuljetuksiin. Liikenne- ja viestintäministeriö antaa tietoja näistä erillissopimuksista.

 

5 §

Vaarallisten aineiden luokitus

Vaaralliset aineet luokitellaan seuraaviin luokkiin:

Luokka 1 Räjähteet
Luokka 2 Kaasut
Luokka 3 Palavat nesteet
Luokka 4.1 Helposti syttyvät kiinteät aineet, itsereaktiiviset aineet ja epäherkistetyt kiinteät räjähdysaineet
Luokka 4.2 Helposti itsestään syttyvät aineet
Luokka 4.3 Aineet, jotka veden kanssa kosketukseen joutuessaan kehittävät palavia kaasuja
Luokka 5.1 Sytyttävästi vaikuttavat (hapettavat) aineet
Luokka 5.2 Orgaaniset peroksidit
Luokka 6.1 Myrkylliset aineet
Luokka 6.2 Tartuntavaaralliset aineet
Luokka 7 Radioaktiiviset aineet
Luokka 8 Syövyttävät aineet
Luokka 9 Muut vaaralliset aineet ja esineet
(23.4.2009/263)

Vaarallisten aineiden luokituskriteereistä ja luokitukseen liittyvistä testeistä säädetään ministeriön asetuksella.

Ministeriön asetuksen liitteen A luvussa 2.2 säädetyissä tapauksissa aineen luokittelee tai luokituksen hyväksyy turvatekniikan keskus. Säteilyturvakeskus kuitenkin luokittelee tällöin radioaktiiviset aineet tai hyväksyy niiden luokituksen. Viranomainen voi vaatia, että aineen lähettäjä esittää tulokset testeistä luokituksen selvittämiseksi. (21.4.2005/250)

Suomi tunnustaa ADR- ja RID-määräyksissä sekä VAK-direktiivissä tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen tai sen valtuuttaman muun toimielimen suorittaman aineen luokituksen ja luokituksen hyväksymisen. (23.4.2009/263)

 

2 luku

Osapuolten velvollisuudet

 

6 §

Turvasuunnitelma

VAK-lain 11 d §:n 1 momentissa tarkoitettuun turvasuunnitelmaan tulee sisältyä ainakin:

1) yksityiskohtainen turvatoimien vastuunjako ammattitaitoisille ja päteville henkilöille, joilla on asianmukaiset valtuudet velvollisuuksiensa suorittamiseen;

2) luettelo toimintaan liittyvistä vaarallisista aineista tai vaarallisten aineiden lajeista;

3) kuljetustapahtumien kartoitus ja niihin liittyvien turvavaarojen arviointi mukaan lukien tarvittavat kuljetuksen keskeytykset, vaaralliset aineet ajoneuvossa, säiliössä tai kontissa sekä kuljetuksen aikana että ennen ja jälkeen kuljetuksen samoin kuin vaarallisten aineiden tilapäinen säilytys siirryttäessä kuljetusmuodosta tai kuljetusvälineestä toiseen;

4) selkeä esitys turvavaarojen vähentämiseen tarkoitetuista toimenpiteistä suhteutettuna toimijan vastuuseen ja tehtäviin; toimenpiteitä ovat ainakin:

a) koulutus;

b) menettelytavat turvallisuuteen vaikuttavissa tilanteissa kuten vakavan uhan ilmetessä sekä tarkistukset työntekijöitä työhön otettaessa ja uusiin tehtäviin siirrettäessä;

c) toimintatavat erilaisissa kuljetustilanteissa, kuten kuljetusreittien valinnassa ja käytössä, toiminta tilapäisen säilytyksen aikana ja sellaisissa paikoissa, joissa ulkopuolisten on mahdollista vaikuttaa kuljetuksen turvallisuuteen;

d) turvavaarojen vähentämiseen tarkoitetut välineet ja voimavarat;

5) tehokkaat ja ajantasaiset menettelyt turvauhasta, -rikkomuksista tai -välikohtauksista ilmoittamiseen ja niiden hoitamiseen;

6) menettelyt turvasuunnitelman arvioimiseen ja testaamiseen sekä määräajoin suoritettavaan tarkastamiseen ja päivittämiseen;

7) menettelyt, joilla varmistetaan turvasuunnitelmaan liittyvien kuljetustietojen tietoturva;

8) menettelyt, joilla varmistetaan turvasuunnitelmaan liittyvien kuljetustietojen jakelun rajoittaminen vain niitä tarvitseville; nämä menettelyt eivät saa rajoittaa muiden kuljetuksessa tarvittavien tietojen saantia.

 

7 §

Lähettäjä

Lähettäjän velvollisuuksista säädetään VAK-lain 8 §:ssä. Vaarallisten aineiden lähettäjä saa jättää kuljetettavaksi vain säännösten mukaisia lähetyksiä. Lisäksi lähettäjän on erityisesti:

1) varmistettava, että vaaralliset aineet on luokiteltu säännösten mukaisesti ja että niitä saa kuljettaa tiellä;

2) annettava kuljetuksen suorittajalle kuljetuksen suorittamista varten tarvittavat tiedot, vaadittu rahtikirja tai vastaava lähetyskirja sekä muut asiakirjat, kuten luvat, hyväksynnät, ilmoitukset ja todistukset;

3) käytettävä vain pakkauksia ja säiliöitä, jotka on hyväksytty, jotka ovat soveltuvia kyseiseen vaarallisen aineen kuljetukseen ja jotka on merkitty säännösten mukaisesti;

4) täytettävä lähetystapaa ja lähetysrajoituksia koskevat vaatimukset;

5) varmistettava, että tyhjät, puhdistamattomat säiliöt, joita ei ole tyhjennetty kaasuista, sekä tyhjät, puhdistamattomat irtotavarakuljetuksiin käytetyt ajoneuvot ja suur- ja pienkontit on merkitty oikein ja että niissä on oikeat lipukkeet sekä että tyhjät, puhdistamattomat säiliöt on suljettu ja että ne ovat yhtä tiiviitä kuin täytettyinä.

Jos lähettäjä käyttää muiden osapuolten, kuten pakkaajan, kuormaajan tai säiliön täyttäjän palveluja, hänen on tehtävä riittävät toimenpiteet varmistuakseen, että lähetys täyttää säädetyt vaatimukset. Lähettäjä voi kuitenkin 1 momentin 1–3 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa luottaa toisten osapuolten hänelle antamiin tietoihin.

Jos lähettäjä toimii kolmannen osapuolen puolesta, kolmannen osapuolen on ilmoitettava lähettäjälle kirjallisesti lähetyksen sisältämistä vaarallisista aineista ja annettava hänelle kaikki tiedot ja asiakirjat, joita hän tarvitsee täyttääkseen velvollisuutensa.

 

8 §

Kuljetuksen suorittaja ja kuljettaja

Kuljetuksen suorittajan ja kuljettajan velvollisuuksista säädetään VAK-lain 9 ja 10 §:ssä. Ottaessaan vaarallisia aineita kuljetettaviksi kuljetuksen suorittajan ja kuljettajan on lisäksi lähtöpaikalla erityisesti:

1) varmistettava, että kuljetettaviksi annettuja vaarallisia aineita saa kuljettaa tiellä;

2) varmistettava, että vaaditut asiakirjat ovat mukana kuljetusyksikössä;

3) varmistettava silmämääräisesti, että ajoneuvossa ja kuormassa ei ole ilmeisiä vikoja, vuotoja tai murtumia ja että ajoneuvosta tai kuormasta ei puutu varusteita;

4) varmistettava, että säiliöiden seuraava tarkastuspäivämäärä ei ole umpeutunut; tarkastuspäivämäärän umpeuduttua säiliön saa kuljettaa tarkastettavaksi, hävitettäväksi tai sen sisältämän aineen hävittämistä varten ministeriön asetuksessa säädetyin ehdoin;

5) varmistettava, että vaarallisten aineiden määrärajoituksia ministeriön asetuksessa säädettyä kuljetusyksikköä kohti ei ole ylitetty;

6) varmistettava, että ajoneuvolle ja säiliöajoneuvon säiliöille määrätyt suurlipukkeet ja merkinnät on kiinnitetty;

7) varmistettava, että ajoneuvossa mukana pidettäviksi säädetyt ja kirjallisissa turvallisuusohjeissa kuljettajalle määrätyt varusteet ovat ajoneuvossa.

(23.4.2009/263)

Kuljetuksen suorittajan ja kuljettajan on varmistettava ajoneuvon ja säiliöajoneuvon suurlipukkeiden ja merkintöjen poistaminen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut velvollisuudet on soveltuvin osin tehtävä kuljetusasiakirjojen ja muiden asiakirjojen perusteella tarkastamalla silmämääräisesti ajoneuvo ja kontit sekä tarvittaessa kuorma. Kuljetuksen suorittaja ja kuljettaja voivat 1 momentin 1, 2, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa luottaa muiden osapuolten hänelle antamiin tietoihin.

Jos kuljettaja tai kuljetuksen suorittaja havaitsee 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa laiminlyöntejä tai muita säännösten vastaisia menettelyjä, hän ei saa toimittaa lähetystä eteenpäin ennen kuin säännösten vastaisuudet on korjattu.

VAK-lain 11 d §:n 2 momentissa tarkoitetut ajoneuvon turvalaitteet on pidettävä asianmukaisessa toimintakunnossa. Nämä laitteet ja muut turvajärjestelyt eivät saa estää pelastustoimintaa. (21.4.2005/250)

 

9 §

Vastaanottaja

Vastaanottaja ei saa kieltäytyä ottamasta lähetystä vastaan muutoin kuin pakottavista syistä. Vastaanottajan on lisäksi varmistettava kuorman purkamisen jälkeen, että säännöksissä olevat häntä koskevat vaatimukset on täytetty. Vastaanottajan on erityisesti:

1) huolehdittava säännöksissä edellytetyissä tapauksissa ajoneuvojen ja konttien puhdistuksesta ja kuljetetun aineen vaaratekijöiden poistamisesta;

2) varmistettava, että täysin tyhjennetyissä, puhdistetuissa konteissa sekä konteissa, joista kuljetetun aineen vaaratekijät on poistettu, ja muissa kuin säiliöajoneuvon säiliöissä ei ole enää näkyvillä suurlipukkeita tai oranssikilpiä.

Jos vastaanottaja käyttää muiden osapuolten, kuten kuorman purkajan, puhdistajan tai muun vaaratekijöiden poistajan palveluja, hänen on tehtävä riittävät toimenpiteet varmistuakseen, että säädetyt vaatimukset on täytetty.

Vastaanottaja saa palauttaa kontin kuljetuksen suorittajalle vasta, kun 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet on suoritettu.

 

10 §

Muut osapuolet

Kuljetukseen osallistuvia muita kuin 7–9 §:ssä tarkoitettuja osapuolia ovat kuormaaja, pakkaaja, säiliön täyttäjä, irtotavara-ajoneuvon täyttäjä ja irtotavarakontin täyttäjä sekä säiliökontin haltija ja UN-säiliön haltija. Muita osapuolia koskevat velvollisuudet johtuvat VAK-laissa säädetyistä velvollisuuksista.

 

11 §

Kuormaaja

Kuormaajaa koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

1) hän saa luovuttaa vaaralliset aineet kuljetuksen suorittajalle vain, jos aineita saa säännösten mukaan kuljettaa tiellä;

2) luovuttaessaan kuljetettavaksi pakattuja vaarallisia aineita tai tyhjiä, puhdistamattomia pakkauksia hänen on tarkastettava, että pakkaukset eivät ole vahingoittuneita; hän ei saa luovuttaa kollia, jonka pakkaus on vahingoittunut ja erityisesti, jos pakkaus ei ole enää niin tiivis, että vaarallista ainetta vuotaa tai on mahdollista vuotaa pakkauksesta ulos, ennen kuin vahingoittunut pakkaus on korjattu; tämä koskee myös tyhjiä, puhdistamattomia pakkauksia;

3) kuormatessaan vaarallisia aineita ajoneuvoon taikka suur- tai pienkonttiin hänen on täytettävä kuormausta ja käsittelyä koskevien erityissäännösten vaatimukset;

4) kuormattuaan vaarallisia aineita konttiin hänen on noudatettava suurlipukkeita ja oranssikilpiä koskevia vaatimuksia;

5) kuormatessaan kolleja hänen on noudatettava yhteenkuormauskieltoja ottaen huomioon myös vaaralliset aineet, jotka ovat jo ajoneuvossa ja suurkontissa, sekä ravinto- ja nautintoaineita ja eläinrehuja koskevat erottelusäännökset.

Kuormaaja voi 1 momentin 1, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa luottaa toisten osapuolten hänelle antamiin tietoihin.

 

12 §

Pakkaaja

Pakkaajaa koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

1) hänen on noudatettava pakkaamista ja yhteenpakkaamista koskevia säännöksiä;

2) valmistellessaan kollia kuljetusta varten hänen on noudatettava kollin merkintää ja lipukkeita koskevia säännöksiä.

 

13 §

Säiliön sekä irtotavara-ajoneuvon ja -kontin täyttäjä

Säiliön sekä irtotavara-ajoneuvon ja -kontin täyttäjää koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

1) ennen säiliön täyttämistä hänen on varmistettava, että säiliö ja sen varusteet ovat teknisesti moitteettomassa kunnossa;

2) hänen on varmistettava, että säiliöt on tarkastettu ajallaan;

3) hän saa täyttää säiliötä vain sellaisilla vaarallisilla aineilla, joiden kuljetukseen säiliö on hyväksytty;

4) hänen on säiliötä täyttäessään otettava huomioon viereisiä säiliöosastoja koskevat säännökset;

5) säiliötä täyttäessään hänen on otettava huomioon täytettävän aineen suurin sallittu täyttöaste tai suurin sallittu massa tilavuuden litraa kohti;

6) säiliön täyttämisen jälkeen hänen on tarkastettava suljinlaitteiden tiiviys;

7) hänen on varmistettava, ettei täytettävästä aineesta ole jäänyt vaarallisia jäänteitä hänen täyttämänsä säiliön ulkopinnalle;

8) valmistellessaan vaarallisia aineita kuljetusta varten hänen on varmistettava, että edellytetyt suurlipukkeet ja oranssikilvet tai varoituslipukkeet on kiinnitetty säiliöön, irtotavaralla kuormattuun ajoneuvoon sekä suur- ja pienkonttiin; (10.5.2007/536)

9) täyttäessään vaarallista irtotavaraa ajoneuvoon tai konttiin hänen on varmistettava, että täytössä sovelletaan ministeriön asetuksen liitteen A luvun 7.3 säännöksiä. (10.5.2007/536)

 

14 §

Säiliökontin ja UN-säiliön haltija

Säiliökontin ja UN-säiliön haltijaa koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

1) hänen on varmistettava, että säiliökontin ja UN-säiliön rakennetta, varusteita, tarkastuksia ja merkintöjä koskevia säännöksiä on noudatettu;

2) hänen on varmistettava, että säiliökontin ja UN-säiliön sekä niiden varusteiden huoltotoimenpiteet on suoritettu siten, että säiliökontti ja UN-säiliö täyttävät tavanomaisissa käyttöolosuhteissa säännösten vaatimukset seuraavaan määräaikaistarkastukseen saakka;

3) hänen on teetettävä ylimääräinen tarkastus säiliökontille ja UN-säiliölle, jos ne tai niiden varusteiden kunto ovat korjauksen, muutoksen tai onnettomuuden vuoksi voineet heiketä.

 

15 §

Henkilöstön koulutus

VAK-lain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun koulutuksen tulee sisältää kuljetuksen vaatimukset kattavaa henkilöstön vastuuseen ja tehtäviin soveltuvaa koulutusta. Koulutuksen tulee muodostua:

1) yleisestä tiedostavasta koulutuksesta, jossa henkilöstölle annetaan yleiset tiedot vaarallisten aineiden tiekuljetusta koskevista säännöksistä;

2) tehtäväkohtaisesta koulutuksesta, jossa henkilöstölle annetaan yksityiskohtaista henkilöstön tehtäviin ja vastuuseen suhteutettua koulutusta vaarallisten aineiden tiekuljetusta koskevista säännöksistä sekä, jos osa kuljetuksesta suoritetaan muuna kuin tiekuljetuksena, lisäksi tiedot kyseistä muuta kuljetusmuotoa koskevista säännöksistä ja määräyksistä;

3) turvallisuuskoulutuksesta, jossa henkilöstölle annetaan koulutusta vaarallisten aineiden vaaroista suhteutettuna mahdolliseen vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaus- ja purkamisonnettomuuden aiheuttamaan tapaturmavaaraan ja altistukseen; koulutuksella tulee pyrkiä siihen, että henkilöstöllä on tiedot vaarallisten aineiden turvallisesta käsittelystä ja toimintatavasta hätätilanteessa;

4) radioaktiivisten aineiden kuljetukseen liittyvästä koulutuksesta, jossa radioaktiivisten aineiden kuljetukseen osallistuvalle henkilöstölle annetaan soveltuvaa koulutusta radioaktiivisten aineiden kuljetukseen liittyvästä säteilysuojelusta ja varotoimenpiteistä rajoittamaan ammattialtistumista ja muiden ihmisten altistumista; (10.5.2007/536)

5) turvatoimia koskevasta koulutuksesta, jossa paneudutaan turvavaaroihin sekä niiden tunnistamiseen ja vähentämismenetelmiin samoin kuin turvarikkomustilanteissa tarvittaviin toimenpiteisiin; koulutuksen tulee sisältää tiedot mahdollisesta turvasuunnitelmasta suhteutettuna henkilön vastuuseen, velvollisuuksiin ja tehtäviin suunnitelmaa toteutettaessa;

6) täydennyskoulutuksesta, jossa annetaan määräajoin tietoja säännöksissä ja määräyksissä tapahtuneista muutoksista; 5 kohdassa tarkoitettu koulutus ei rajoitu säännösten ja määräysten muutoksiin.

Vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyviä tehtäviä hoitamaan ryhtyvällä on oltava asianmukainen koulutus. (23.4.2009/263)

Turvallisuusneuvonantajakoulutuksesta ja ADR-ajoluvan saamiseksi tarvittavasta koulutuksesta säädetään erikseen.

 

3 luku

Pakkaukset

 

16 §

Pakkauksen tekniset vaatimukset

Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävien pakkausten ja säiliöiden teknisistä vaatimuksista säädetään VAK-lain 13 a §:ssä ja sen nojalla ministeriön asetuksella.

 

17 §

Kuljetettaviin painelaitteisiin kuuluvat paineastiat

Suomi tunnustaa kuljetettaviin painelaitteisiin kuuluville paineastioille ja niiden lisälaitteille kuljetettavista painelaitteista annetun neuvoston direktiivin 1999/36/EY mukaisesti muualla kuin Suomessa suoritetut vaatimustenmukaisuuden arvioinnit, vaatimustenmukaisuuden uudelleenarvioinnit, määräaikaistarkastukset ja muut vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi suoritetut toimenpiteet.

Jollei kyse ole 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vaarallisten aineiden kuljetuksesta, kuljetukseen käytettävän, kuljetettaviin painelaitteisiin kuuluvan paineastian ja sen varusteiden materiaalin on kestettävä haurasmurtumaa vastaan -40 °C:n lämpötilaan saakka.

Edellä 2 momentissa tarkoitetusta materiaalin kestävyydestä tulee paineastiassa olla vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen pakkausten ja säiliöiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (302/2001) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun vaatimustenmukaisuusmerkinnän ja tarkastuslaitoksen tunnusnumeron jäljessä merkintä "-40 °C" tai muu turvatekniikan keskuksen hyväksymä merkintä.

 

18 §

Pakkauksen vaatimustenmukaisuuden osoittaminen

Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävän pakkauksen vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta säädetään vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen pakkausten ja säiliöiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä.

 

19 §

ADR- ja RID-pakkausten käyttö

Vaarallisten aineiden kuljetuksessa saa pakkauksina, kuljetettaviin painelaitteisiin kuuluvia pakkauksia lukuun ottamatta, käyttää myös voimassa olevien ADR- tai RID-määräysten taikka VAK-direktiivin mukaan tyyppihyväksyttyjä pakkauksia, IBC-pakkauksia ja suurpäällyksiä. Ministeriön asetuksessa tarkoitetuissa tapauksissa muovipakkausten pudotuskoe on ADR- ja RID-määräyksistä sekä VAK-direktiivistä poiketen tehtävä -40 °C:n lämpötilassa. Pakkauksessa tulee tällöin olla säännösten mukainen merkintä pudotuskokeen lämpötilasta taikka rahtikirjaan tai vastaavaan lähetyskirjaan on tehtävä merkintä: "Pakkaus ADR/RID-määräysten mukainen, koestettu -40 °C".

Ulkomailla täytetyn, muualla kuin Suomessa ADR- tai RID- määräysten mukaisesti hyväksytyn paineastian, jota ei ole π–merkitty, saa ADR-määräysten mukaisen kuljetuksen päätyttyä Suomessa kuljettaa tyhjennettäväksi ja palauttaa ulkomaille tyhjänä ilman 17 §:ssä tarkoitettua merkintää, jos lähettäjä vakuuttaa rahtikirjassa tai vastaavassa lähetyskirjassa, että paineastia ja sen varusteet ovat kestäviä –40 °C lämpötilaan saakka, seuraavasti: "Paineastia ja sen varusteet ovat kestäviä –40 °C:ssa."

 

20 §

Ilmoitus pakkauksen rikkoutumisesta

Lähettäjä, kuljetuksen suorittaja ja vastaanottaja ovat velvollisia ilmoittamaan tavanomaisissa kuljetusoloissa tapahtuneesta hyväksytyn tai muuten vaatimustenmukaiseksi osoitetun pakkauksen rakenteen rikkoutumisesta säteilyturvakeskukselle, jos rikkoutuminen on tapahtunut radioaktiivisten aineiden kuljetuksessa, ja turvatekniikan keskukselle, jos rikkoutuminen on tapahtunut muiden vaarallisten aineiden kuljetuksessa.

 

4 luku

Ajoneuvot, säiliöt ja kontit (21.4.2005/250)

 

21 §

Ajoneuvon rakenne

Vaarallisen aineen kuljetukseen tarkoitetun ajoneuvon rakenteen on oltava kestävä ja tarkoitukseen sopiva, jotta vaarallista ainetta voidaan siinä kuljettaa niin turvallisesti kuin se ottaen huomioon kuljetettavan aineen ominaisuudet kohtuuden mukaan on mahdollista.

Vaarallisia aineita kuljettavassa kuljetusyksikössä saa olla enintään yksi perävaunu tai puoliperävaunu, jollei ministeriön asetuksella toisin säädetä.

 

22 §

Ajoneuvon hyväksyminen

Ministeriön asetuksella säädetyt säiliöitä kuljettavat ajoneuvot ja räjähteiden kuljetukseen tarkoitetut ajoneuvot on sen lisäksi, mitä katsastuksesta säädetään muualla, hyväksyttävä katsastuksessa vaarallisen aineen tai aineryhmän kuljetukseen sekä uusintakatsastettava vuosittain. Hyväksymisestä katsastuksessa on laadittava ministeriön asetuksen mukainen hyväksymistodistus.

Edellä 1 momentissa ja ADR-määräyksissä tarkoitetun ajoneuvon hyväksynnän myöntää ja mainitussa momentissa tarkoitetut katsastukset suorittaa Ajoneuvohallintokeskuksen valtuuttama katsastustoimipaikka, jolla on edellytykset mainittujen toimenpiteiden suorittamiseen. Ajoneuvohallintokeskus voi peruuttaa valtuutuksen määräajaksi tai kokonaan, jos hyväksyntöjä ja katsastuksia ei suoriteta asianmukaisesti. Hyväksynnän myöntävältä ja katsastuksia suorittavalta henkilöltä edellytetään ajoneuvojen katsastusluvista annetun lain (1099/1998) 10 §:ssä tarkoitettu pätevyys.

Ministeriön asetuksella säädetyissä tapauksissa perusajoneuvon tulee olla tyyppihyväksytty. Tämän hyväksynnän ja ADR-määräyksissä tarkoitetun tyyppihyväksynnän perusajoneuvolle myöntää Ajoneuvohallintokeskus.

 

23 §

Säiliön tekniset vaatimukset

Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytettävien säiliöiden teknisistä vaatimuksista säädetään VAK-lain 13 a §:ssä ja sen nojalla ministeriön asetuksella.

 

24 §

Ulkomaisen säiliön ja irtotavarakontin käyttöönotto

Ulkomailla valmistetun ja maahantuodun säiliön, kuljetettaviin painelaitteisiin kuuluvaa säiliötä lukuun ottamatta, valmistaja tai maahantuoja ei saa luovuttaa säiliötä käytettäväksi ennen kuin VAK-tarkastuslaitos on hyväksynyt säiliön rakennetyypin ja tarkastuksessaan todennut, että säiliö on Suomessa voimassa olevien säännösten mukainen. Radioaktiivisten aineiden kuljetukseen tarkoitetun säiliön hyväksyy käyttöön säteilyturvakeskus.

Jos ulkomailla valmistetun ja maahantuodun 1 momentissa tarkoitetun säiliön on tarkastanut ja testannut ADR- tai RID-määräyksissä taikka VAK-direktiivissä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen tai sen valtuuttama yhteisö Suomessa voimassa olevien säännösten mukaisesti ja tästä esitetään asianmukainen todistus selvityksineen, tarkastusta ei tarvitse uusia, ellei siihen ilmene erityistä syytä. (23.4.2009/263)

Vaarallisten aineiden kuljetuksessa saa irtotavarakonttina käyttää myös voimassa olevien ADR- tai RID-määräysten taikka VAK-direktiivin mukaan hyväksyttyjä irtotavarakontteja. (23.4.2009/263)

 

25 §

Kuljetettaviin painelaitteisiin kuuluvat säiliöt

Suomi tunnustaa kuljetettaviin painelaitteisiin kuuluville säiliöille ja niiden lisälaitteille kuljetettavista painelaitteista annetun neuvoston direktiivin 1999/36/EY mukaisesti muualla kuin Suomessa suoritetut vaatimustenmukaisuuden arvioinnit, vaatimustenmukaisuuden uudelleenarvioinnit, määräaikaistarkastukset ja muut vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi suoritetut toimenpiteet.

Jollei kyse ole 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vaarallisten aineiden kuljetuksesta, kuljetukseen käytettävän, kuljetettaviin painelaitteisiin kuuluvan säiliön ja sen varusteiden materiaalin on kestettävä haurasmurtumaa vastaan -40 °C:n lämpötilaan saakka.

Edellä 2 momentissa tarkoitetusta materiaalin kestävyydestä tulee säiliössä olla vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen pakkausten ja säiliöiden vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun vaatimustenmukaisuusmerkinnän ja tarkastuslaitoksen tunnusnumeron jäljessä merkintä "-40 °C" tai muu turvatekniikan keskuksen hyväksymä merkintä.

 

5 luku

Kuljetukset

 

26 §

Asiakirjat

Lähettäjän on vaarallista ainetta kuljetettavaksi jättäessään annettava kuljetuksen suorittajalle rahtikirja tai vastaava lähetyskirja, johon on merkitty säädetyt tiedot kuljetettavaksi jätetyistä aineista. Jos vaarallisen aineen tiekuljetusta suurkontissa seuraa merikuljetus, lähettäjän on liitettävä rahtikirjaan tai vastaavaan lähetyskirjaan IMDG-säännöstön mukainen kontin pakkaustodistus.

Kuljetuksen suorittajan on toimitettava ajoneuvon miehistölle ministeriön asetuksella säädetyissä tapauksissa kirjalliset turvallisuusohjeet hyvissä ajoin ennen kuljetuksen aloittamista. (23.4.2009/263)

Ajoneuvossa on oltava 22 §:ssä tarkoitettu ajoneuvon hyväksymistodistus, jos ajoneuvolta edellytetään hyväksyntää.

Kuljetettaessa ministeriön asetuksen liitteen A kohdassa 1.1.3.6 tarkoitettuja määriä enemmän vaarallisia aineita ajoneuvon jokaisella miehistön jäsenellä tulee olla mukana valokuvalla varustettu henkilötodistus. (21.4.2005/250)

ADR-ajoluvasta säädetään VAK-lain 11 b §:ssä ja vaarallisten aineiden kuljettajien ajoluvasta annetussa asetuksessa (1112/1998). (21.4.2005/250)

Edellä 1–5 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen tulee olla ajoneuvossa mukana kuljetuksen aikana. (10.5.2007/536)

 

27 §

Kuljetus

Jos vaarallisen aineen kuljetus on keskeytetty VAK-lain 14 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä, valvontaviranomainen voi antaa luvan kuljetuksen jatkamiselle varmistettuaan kuljetuksen turvallisuuden. Jos säännöksissä olevia vaatimuksia ei voida täyttää eikä valvontaviranomainen ole antanut lupaa jatkaa matkaa, valvontaviranomaisen on annettava kuljetuksen suorittajalle tarvittava hallinnollinen apu. Tätä sovelletaan myös, jos kuljetuksen suorittaja ilmoittaa valvontaviranomaiselle, että lähettäjä ei ollut ilmoittanut kuljetuksen suorittajalle kuljetettavan aineen vaarallisia ominaisuuksia ja että hän kuljetussopimuksen ehtojen perusteella toivoo, että vaarallinen kuorma puretaan, hävitetään tai tehdään vaarattomaksi.

Henkilöiden kuljettaminen vaarallisia aineita kuljettavassa kuljetusyksikössä on kielletty lukuun ottamatta kuljetusyksikön miehistön jäseniä, jollei ministeriön asetuksella toisin säädetä.

 

27 a §

Tilapäisen säilytysalueen turvaaminen

Jos vaarallista ainetta kuljetetaan ministeriön asetuksen liitteen A kohdassa 1.1.3.6.3 tarkoitettuja määriä enemmän, sovelletaan VAK-lain 11 d §:n 4 momenttia vaarallisen aineen kuljetukseen liittyvään tilapäiseen säilytykseen terminaalissa, ajoneuvovarikolla ja muulla vastaavalla alueella. Terminaalin, ajoneuvovarikon ja muun vastaavan alueen tulee mahdollisuuksien mukaan olla hyvin valaistu, yleinen pääsy alueelle estetty ja alue muutoinkin huolellisesti turvattu.

 

28 §

Vaaralliset aineet matkatavarana

Yksityishenkilö saa kuljettaa henkilökohtaiseen tai kotitalouden käyttöön taikka vapaa-ajan tai urheiluharrastuksiin tarkoitettuja vaarallisia aineita, jotka on pakattu vähittäismyyntiä varten. Lisäksi polttonesteitä saa kuljettaa uudelleentäytettävissä astioissa ministeriön asetuksen liitteen A kohdassa 1.1.3.1 (a) tarkoitettuja määriä.

Linja-autossa yksityishenkilö saa kuljettaa matkatavarana 1 momentissa tarkoitettuja aineita, kuitenkin polttonesteitä uudelleentäytettävissä astioissa enintään viisi litraa. Matkustajan on ennen matkan alkamista ilmoitettava räjähteistä, polttonesteistä tai nestekaasusta kuljettajalle tai kuljetuksen suorittajalle.

Matkatavarana kuljetettavat vaaralliset aineet eivät saa aiheuttaa kuljetuksessa haittaa tai vahinkoa.

Edellä 1–2 momentissa tarkoitettuihin kuljetuksiin ei sovelleta muita tämän asetuksen eikä ministeriön asetuksen säännöksiä. Muihin yksityishenkilön suorittamiin vaarallisten aineiden kuljetuksiin sovelletaan tätä asetusta ja ministeriön asetusta.

 

29 §

Radioaktiivisten aineiden kuljetusten hyväksyminen ja ilmoittaminen

Ministeriön asetuksen liitteen A luvussa 5.1 säädetyissä tapauksissa lähettäjän on haettava hyväksyntä radioaktiivisten aineiden kuljetukseen säteilyturvakeskukselta ja ilmoitettava radioaktiivisten aineiden kuljetuksista säteilyturvakeskukselle.

 

29 a §

Säteilysuojelu- ja laadunvarmistusohjelmat

Sillä, joka kuljettaa tai tilapäisesti säilyttää radioaktiivista ainetta, tulee olla säteilysuojeluohjelma, jollei ministeriön asetuksen liitteen A luvussa 1.7 toisin säädetä. Säteilysuojeluohjelmassa on esitettävä toteutettavat toimenpiteet radioaktiivisten aineiden kuljetuksesta ja tilapäisestä säilytyksestä aiheutuvan säteilyaltistuksen estämiseksi ja rajoittamiseksi. Nämä toimenpiteet on suhteutettava säteilyaltistuksen määrään ja todennäköisyyteen. Ennen kuljetus- tai säilytystoimintaan ryhtymistä säteilysuojeluohjelma on toimitettava tiedoksi säteilyturvakeskukselle.

Jollei ministeriön asetuksen liitteen A luvussa 1.7 toisin säädetä, toiminnanharjoittajan on laadittava toimintojen vaatimuksenmukaisuuden varmistamiseksi toiminnassaan sovellettava laadunvarmistusohjelma:

1) kaikkien erityismuodossa olevien radioaktiivisten aineiden ja heikosti leviävien radioaktiivisten aineiden kuljetusta varten;

2) kaikkien radioaktiivisten aineiden kuljetukseen ja tilapäiseen säilytykseen käytettävien kollien suunnittelua, valmistusta, testausta, asiakirja-aineistoa, käyttöä, kunnossapitoa ja tarkastusta varten; sekä

3) radioaktiivisten aineiden kuljetukseen ja tilapäiseen säilytykseen liittyviä toimenpiteitä varten.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun laadunvarmistusohjelman tulee perustua sellaisiin vaatimuksiin tai ohjeisiin, joita säteilyturvakeskus pitää hyväksyttävinä. Laadunvarmistusohjelman tulee pyynnöstä olla säteilyturvakeskuksen saatavilla.

 

5 a luku (21.4.2005/250)

Valvontaviranomaisen tarkastukset

 

29 b §

Tarkastukset

Jäljempänä 30 §:n 1 momentissa mainittujen valvontaviranomaisten on tehtävä tässä luvussa tarkoitettuja tarkastuksia edustavalle osalle vaarallisten aineiden tiekuljetuksia sen valvomiseksi, että kuljetuksissa noudatetaan vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

 

29 c §

Tarkastusten suorittaminen

Tarkastuksia suoritettaessa on käytettävä yhteisestä menettelystä vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksista annetun neuvoston direktiivin 95/50/EY liitteen I, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna yhteisestä menettelystä vaarallisten aineiden tiekuljetusten tarkastuksissa annetun neuvoston direktiivin 95/50/EY muuttamisesta tekniikan kehitykseen annetulla komission direktiivillä 2004/112/EY, mallin mukaista tarkastusluetteloa.

Tarkastuksissa on myös valvottava, että vaarallisten aineiden kuljetuksessa edellytetyt turvatoimet ovat säännösten ja määräysten mukaiset.

Tarkastukset suoritetaan pistokokein, ja ne on suoritettava mahdollisimman nopeasti aiheuttamatta kohtuutonta viivytystä tai muutakaan haittaa kuljetukselle.

 

29 d §

Tarkastuspaikka

Tarkastuksia on suoritettava mahdollisimman laajalla osalla tieverkkoa. Satama-, varasto- ja tehdasalueella, lentopaikalla tai muulla vastaavalla alueella voidaan suorittaa tarkastuksia, jos kuljetutusta on VAK-lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan pidettävä tiekuljetuksena.

Tarkastukset on tehtävä sellaisissa paikoissa, ettei tarkastuksesta tai ajoneuvon pidättämisestä liikenteestä aiheudu vaaraa liikenteelle tai ympäristölle. Tarkastuspaikkaa valittaessa on lisäksi otettava huomioon mahdollisuudet saattaa kuljetus asianmukaiseen kuntoon, jos kuljetuksessa havaitaan puutteita.

 

29 e §

Tarkastustodistus

Tarkastuksen suorittajan on annettava ajoneuvon kuljettajalle 29 c §:n 1 momentissa mainitusta tarkastusluettelosta jäljennös todistukseksi tarkastuksen suorittamisesta. Todistus on pidettävä ajoneuvossa mukana kuljetuksen ajan ja pyydettäessä esitettävä kuljetuksia valvovalle viranomaiselle.

 

29 f §

Raportointi

Poliisi, rajavartiolaitos ja tullilaitos toimittavat kukin 29 c §:n 1 momentissa mainitun direktiivin III liitteen mukaisen yhteenvedon liikenne- ja viestintäministeriölle kunkin kalenterivuoden aikana suorittamistaan tarkastuksista viimeistään tarkastusvuotta seuraavan tammikuun loppuun mennessä. Todettujen rikkomusten määrä ilmoitetaan direktiivin II liitteen mukaisesti eriteltynä.

 

6 luku

Erinäiset säännökset

 

30 §

Viranomaiset

Poliisi valvoo vaarallisten aineiden tiekuljetuksia ja niihin liittyvää tilapäistä säilytystä. Suomesta lähteviä ja Suomeen tulevia vaarallisten aineiden tiekuljetuksia ja niihin liittyvää tilapäistä säilytystä valvovat myös tullilaitos ja rajavartiolaitos kumpikin toimialallaan. Puolustusvoimien valvonnassa tapahtuvista kuljetuksista säädetään VAK-laissa.

Säteilyturvakeskus toimii radioaktiivisten aineiden kuljetukseen ja tilapäiseen säilytykseen liittyvissä asioissa valvojana yhteistyössä 1 momentissa mainittujen viranomaisten kanssa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi antaa ohjeita biologisille tuotteille ministeriön asetuksen liitteen A kohdan 2.2.62.1.9 mukaisesti.

Elintarviketurvallisuusvirasto voi antaa ohjeita tartuntavaarallisia aineita sisältävän eläinperäisen materiaalin kuljetukselle irtotavarana ministeriön asetuksen liitteen A kohdan 7.3.2.6.1 mukaisesti.

 

31 §

Valvontaviranomaisten yhteistyö

Edellä 30 §:ssä mainitut valvontaviranomaiset antavat vaarallisten aineiden kuljetusten valvomiseksi virka-apua ulkomaisille valvontaviranomaisille, jos sen antaminen perustuu Euroopan yhteisön säännöksiin tai Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen velvoitteisiin. Suomalaisen valvontaviranomaisen on ilmoitettava toistuvista ja vakavista rikkomuksista, jotka vaarantavat vaarallisten aineiden kuljetuksen turvallisuuden, sen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa rikkomukseen osallistunut ajoneuvo on rekisteröity tai jossa yrityksen kotipaikka sijaitsee, jos tällainen ilmoittaminen perustuu yhteisön säännöksiin tai kansainvälisen sopimuksen velvoitteisiin.

Edellä 30 §:ssä mainittujen valvontaviranomaisten on ilmoitettava ulkomailla tapahtuneiden, vaarallisten aineiden kuljetuksen turvallisuuden vaarantavien, toistuvien ja vakavien rikkomusten seurauksena liikenteenharjoittajaan tai yritykseen nähden Suomessa toteutetuista seuraamuksista ulkomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, jos ilmoittaminen perustuu Euroopan yhteisön säännöksiin tai Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen velvoitteisiin.

 

32 §

Turvatekniikan keskuksen ja säteilyturvakeskuksen oikeus suorituttaa testejä

Turvatekniikan keskuksella ja säteilyturvakeskuksella on tarvittaessa, ja erityisesti, jos pakkaus tai säiliö särkyessään aiheuttaa haittaa tai vaaraa, oikeus suorituttaa määräämässään laboratoriossa testejä sen varmistamiseksi, että pakkaus ja säiliö täyttävät säädetyt vaatimukset.

 

33 §

Poikkeukset pelastustehtävissä

Kiireellisissä pelastustehtävissä saa tämän asetuksen säännöksistä poiketa, jos säännösten noudattaminen vaikeuttaa pelastustoimintaa.

 

34 §

Onnettomuudet ja niistä tehtävät ilmoitukset

Jos vaarallisen aineen kuljetuksessa sattuu onnettomuus, jonka seurauksena kuljetettavan aineen vuotamisesta tai muusta syystä aiheutuu henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahingon vaara, ajoneuvon kuljettajan taikka kuormauksesta tai purkamisesta vastuussa olevan on ilmoitettava tapahtuneesta välittömästi hätäkeskukselle, annettava pelastusviranomaisille niiden tarvitsemat tiedot ja ryhdyttävä tilanteen edellyttämiin sopiviin suojatoimenpiteisiin.

Jos vaarallisen aineen kuormauksen, kuljetuksen tai purkamisen taikka säiliön sekä irtotavara-ajoneuvon ja -kontin täytön yhteydessä sattuu ministeriön asetuksen liitteen A kohdassa 1.8.5 tarkoitettu onnettomuus, kuormaajan, täyttäjän, kuljetuksen suorittajan tai vastaanottajan on kunkin toiminnassaan tapahtuneesta onnettomuudesta viipymättä annettava ministeriön asetuksessa olevan mallin mukainen onnettomuusraportti Turvatekniikan keskukselle. Jos kyseessä on radioaktiivisen aineen kuljetus, raportti annetaan kuitenkin Säteilyturvakeskukselle. (10.5.2007/536)

Turvatekniikan keskuksella ja säteilyturvakeskuksella on oikeus pyytää 2 momentissa tarkoitettua laajempia lisäselvityksiä, jos ne katsotaan onnettomuuden laji ja laajuus huomioon ottaen tarpeellisiksi.

Liikenne- ja viestintäministeriö antaa merkittävistä onnettomuuksista ADR-määräyksissä tarkoitetun onnettomuusselostuksen Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sihteeristölle.

 

35 §

Ilmoitukset pakkauksen tai säiliön hyväksymisestä

Tarkastuslaitoksen on ilmoitettava vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitetun pakkauksen tai säiliön tyyppihyväksymisestä tai muusta vastaavasta vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta turvatekniikan keskukselle.

Säteilyturvakeskus pitää rekisteriä radioaktiivisten aineiden kuljetukseen tarkoitetuista pakkauksista ja säiliöistä, jotka on tyyppihyväksytty tai joiden tyypin vaatimustenmukaisuus on muuten osoitettu. Jos pakkaus tai säiliö on tarkoitettu muiden vaarallisten aineiden kuljetukseen, rekisteriä pitää turvatekniikan keskus.

 

36 §

Säteilyraja-arvojen ylityksestä annettavat ilmoitukset ja muut toimenpiteet

Jos radioaktiivisten aineiden kuljetuksen yhteydessä huomataan säteilyn annosnopeutta tai radioaktiivista saastetta koskevien ministeriön asetuksen mukaisten raja-arvojen ylitys, vastaanottajan, kuljetuksen suorittajan ja lähettäjän on ilmoitettava ylityksestä muille kuljetuksen osapuolille ja Säteilyturvakeskukselle ministeriön asetuksen liitteen A kohdan 1.7.6 mukaisesti sekä ryhdyttävä muihin ministeriön asetuksen mukaisiin toimenpiteisiin raja-arvojen ylityksestä aiheutuvien vaarojen poistamiseksi.

 

37 §

Oikaisun hakeminen

Oikaisun hakemisesta katsastuksen suorittajan katsastusasiassa tekemään 22 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen säädetään ajoneuvojen katsastusluvista annetun lain 26 §:ssä.

 

38 §

38 § on kumottu A:lla 10.5.2007/536.

 

39 §

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2002. Asetuksen 6–14 § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003 ja 15 §:n 3 momentti 1 päivänä kesäkuuta 2003.

Tällä asetuksella kumotaan vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 16 päivänä elokuuta 1996 annettu asetus (632/1996) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

 

40 §

Siirtymäsäännökset

Tällä asetuksella kumotun asetuksen nojalla myönnetyt luokitusten ja ajoneuvojen hyväksynnät jäävät sellaisinaan edelleen voimaan.

Tällä asetuksella kumotun asetuksen mukaisia pakkauksia ja säiliöitä saa edelleen käyttää.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin asetuksen täytäntöönpanemiseksi.

Komission direktiivi 2001/7/EY (32001L0007); EYVL N:o L 30, 1.2.2001, s. 43

 

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

3.4.2003/283:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2003.

Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä saadaan soveltaa 30 päivään kesäkuuta 2003.

21.4.2005/250:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2005. Asetuksen 8 §:n 5 momentti, 15 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohta, 24 §:n 1 ja 2 momentti, 26 §:n 4–6 momentti, 27 a § sekä 29 c §:n 2 momentti tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

Tämän asetuksen 6 ja 25 §:ää sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2005.

Ulkomailla valmistetun ja maahantuodun kaasusäiliön, kaasuastian, pullokontin ja pullopaketin saa Suomessa ottaa käyttöön 1 päivään heinäkuuta 2007 soveltaen 24 §:n 1 ja 2 momenttia sellaisina kuin ne ovat voimassa 30 päivänä kesäkuuta 2005.

Tämän asetuksen voimaan tullessa radioaktiivisten aineiden kuljetusta tai tilapäistä säilytystä suorittavien tulee toimittaa 29 a §:n 1 momentissa tarkoitettu säteilysuojeluohjelma säteilyturvakeskukselle 1 päivään kesäkuuta 2006 mennessä.

Edellä 5 a luvussa tarkoitetuissa tiekuljetusten tarkastuksissa käytetään 29 c §:n 1 momentissa tarkoitetun mallin mukaisen tarkastusluettelon ja 29 f §:ssä tarkoitetun yhteenvedon sijasta 31 päivään joulukuuta 2005 tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olevien säännösten mukaista tarkastusluetteloa ja yhteenvetoa, jolloin myös todetut rikkomukset eritellään tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Komission direktiivi 2004/111/EY (32004L0111); EYVL N:o L 365, 10.12.2004, s. 25, Komission direktiivi 2004/112/EY (32004L0112); EYVL N:o L 367, 14.12.2004, s. 23

10.5.2007/536:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2007.

Komission direktiivi 2006/89/EY (32006L0089); EYVL N:o L 305; 4.11.2006, s. 4

23.4.2009/263:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2009.

Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä saa soveltaa 30 päivään kesäkuuta 2009.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY (32008L0068); EYVL N:o L 260, 30.9.2008, s. 13

 
 
© Tyvi Oy - Palvelun tekninen toteutus Optinet Oy