Studebakerin tarina

Studebaker

Mobilian Autoglym Galleryssä voi ihailla Kuljetusliike Tyven omistamaa kuorma-autoklassikkoa: komeasti entisöityä vuosimallin 1946 Studebakeria. Tyvelle auto on tullut vasta äskettäin, mutta annoimme auton entisöineen Aarne Sjögrenin kertoa auton tarinan.

Yhdysvalloissa valmistettu 6600 kiloa painava Studebaker M16-52 saapui Suomeen vuonna 1946 – ilman lavaa, kuten tapana oli. Auton varhainen historia perustuu Sjögrenin mukaan ”maitokauppauutisiin”, mutta jotain sentään on voitu päätellä. ”Alun perin auto tuli Riihimäen Sahalle, jossa Studebakeria kaikesta päätellen käytettiin paloautona”, kertoo Sjögren. ”Keulassa on nokkapumpun jäljet, ja ohjaamon kaikki nippelit oli merkattu.”

Myöhemmin vankka kuormuri riisuttiin palovarusteista ja se palveli helsinkiläistä autotarvikeliikettä jakeluautona. Jo silloin erikoinen auto kiinnitti huomiota – jopa siinä määrin, että tullireissuilla ihmettelyä herättävä Studebaker päätettiin vaihtaa.

Tästä alkoi alamäki auton kunnossa, ja parin omistajanvaihdoksen jälkeen Studebaker lopulta jakoi monen ikätoverinsa kohtalon päätyen nukkumaan Ruususen unta latoon Keikyän suunnalle. Sieltä rapistunut hyötyajoneuvo löysi viimein 80-luvun alkupuoliskolla tiensä Aarne Sjögrenin käsiin Tampereelle. Pitkän linjan kujetuskalustoalan yrittäjänä toiminut Sjögren havitteli autosta esittelyalustaa nostolaitteille. Aivan niin ei kuitenkaan ollut määrä tapahtua…

Studebakerin uusi alku

Sjögrenin yrityksen autohallissa Studebakerin entisöinnin käytännön työt otti pääosin hoitaakseen edesmennyt raskaan kaluston korjaajalegenda Ville Tuimala. 94-hevosvoimainen, kuusisylinterinen sivuventtiilikone kunnostettiin ja kori maalautettiin. Osat olivat odotetusti kiven alla, mutta yhdysvaltalainen merkkikerho pystyi auttamaan tärkeiden palikoiden löytämisessä. Verhoilija Ahonen vastasi uudesta sisustuksesta.

”Studebakeriin oli jossakin vaiheessa vaihdettu tyyliin sopimaton armeijamallin lava, joka oli jo rapistunutkin. Rakensimme mahdollisimman alkuperäisen tyylisen kippilavan, johon löytyi aikakauteen sopiva veivikippi maalaamon takapihalta”, kertoo Aarne. ”Konemestari Nummisen tekemä.”

Autovanhus tien päällä

Kunnostettu Studebaker ei kuitenkaan päätynyt aiottuun esittelykäyttöön. Vietettyään muutaman vuoden silloisessa Sotilasajoneuvomuseossa vetreä vanhus päätyi Sjögrenin talliin ja näyttäytymään parin vuosikymmenen aikana tiuhaan erilaisissa veteraanikuorma-autoliiton tapahtumissa, paraateissa ja ajoissa. ”Rovaniemeltä Lappeenrantaan, moottoritien avaus, Pohjanmaan kierros, Ahvenanmaa… monena kesänä oltiin reissussa”, muistelee Aarne.

Tapahtumien yhteydessä hyvin kunnostettu Studebaker herätti paljon ansaittua huomiota. ”Pohjoisessa moni muisti Studebakerit takavuosien voimalaitostyömailta”, Sjögren kertoo. ”Siihen aikaan harvinaisella tuplaperällä pääsi montusta ylös – vaikka vetäen Fordia perässä.”

Muutoksen aika

Aikanaan omistajan ikä ja muut kiireet lopettivat aktiivisen tapahtumissa kiertämisen. Studebaker päätyi tallin täytteeksi, joten luopuminen autosta oli lopulta helppo päätös. Nyt, kun auto on kaikkien ihailtavana museossa, on entisöijällä kuitenkin yksi ohje nykyiselle omistajalle: ”Muistakaa ajaa säännöllisesti, ettei mene huonoksi”, Aarne muistuttaa. ”Studebakerissa on vähän kummalliset jarrutkin, jotka juuttuvat helposti”. Ja kukapa kuorma-autovanhuksen paremmin tuntisi.